Nyt viimein sain Ipinkin tänne Kiuruvedelle. Maanantai-aamuna lähdimme Oulusta ajamaan kohti Kiuruvettä ja matka sujui hyvin muutaman harhaan ajon kera. Kun pääsimme perille, laitoin Ipin heti ulos syömään ja järjestin tavarat paikoilleen. Tallilla vierähtikin muutama tunti, kun haimme vielä purut ja kävimme läpi kaikki tallijutut. Kun pääsimme viimein Hennan kanssa asuntolalle, istuskelimme hetken asuntolalla ja lähdimme takaisin tallille moikkaamaan Ipiä ja annoin sille vielä iltaruuat.
Tänään meillä oli poikkeuksellisesti vain kolme tuntia koulua ja meillä sattuikin olemaan ratsastusta ja ratsastin Kaija-nimisellä isolla pv-tammalla. En ollut ihan varma, että kuka se oli, kun lähdimme hakemaan hevosia sisälle. Kun viimein pääsin oikean tarhan luo, niin ei ollut mikään ihan pieni kaveri vastassa. Aluksi vähän kauhistutti sen koko, kun en ole isommilla hevosilla tottunut menemään, mutta kunhan selkään pääsin, niin Kaija osoittautui todella kivaksi tammaksi! Meillä oli siis koulutunti ja harjoittelimme avotaivutuksia.
Kaija oli aluksi vasempaan kierrokseen jäykkä, mutta kun pääsi vähä vertymään, niin se muuttui ihan täysin ja oikeaan kierrokseen oli paljon parempi. Laukkatyöskentelyssä nostimme laukan suoraan avotaivutuksesta, ja jatkoimme laukkaympyrälle. Aluksi ei ollut mitään ongelmaa, mutta pikkuhiljaa Kaija alkoi kuumua vähän liikaa ja avosta ei ollut tulla mitään. Tuntui, että hevonen leviää käsiin, niin otin sitten aina pienen ympyrän jotta saisin sen rauhoittumaan.
Ku olimme loppuverkanneet hevoset, hoidimme ja veimme ne ulos, ja lähdimme syömään. Syönnin jälkeen lähdimme sitte tallille Hennan, Maijan ja Iran kanssa. Henna ja Maija lähti eri tallille (Hennan hepan luo) ja Ira tuli sitte mun mukaan Ipin luo. Sovittiin, että mennään yhdessä koululle ratsastamaan. Ipi olikin ulkona syömässä ja siivoilimme karsinan ja tarhan, ja laitoimme ruuat ennenkuin otimme Ipi sisälle.
Laitoimme sitten Ipin kuntoon ja tänään meillä oli kokeilussa kolmipalakuolain. Kun olimme kävelleet kentälle, niin kentän vieressä olevat maastoesteet olivat hirveän pelottavia ja Ipi olikin aluksi todella jännittyneen tuntuinen. Aloin sitten ravissa tekemään ympyröitä ja yritin saada sitä kuulolle, kun Ipillä oli niin paljon virtaa.
Laukassa vasta tunsi, miten paljon sillä oli oikeasti virtaa ja sai muutaman isomman pidätteen ottaa, että sain sitä edes vähän haltuun. Mietin jo hetken, että mitäköhän tästä tulee, kun hevonen ei keskity mihinkään, vaan painelee menemään miten huvittaa.
Onneksi sitten, kun ympyrällä laukkailin hetken, niin sain kumpaankin suuntaan ihan kivat pätkät, että Ipi ei painanut kädelle paljoa eikä vedättänyt. Ajattelin sitten, että ehkä parempi jättää laukkatyöskentely siihen.
Otin vielä vähän ravityöskentelyä ennenkuin aloin keventelemään. Menin loppuravailemaan isolle kentälle ja toisella pitkällä sivulla oli uran sisäpuolella ristikko ja okseri. Ravailin normaalisti uralla, kunnes Ipi huomasi että pystyssä oli muutama este ja se alkoi kauheasti vedättämään väkisin esteille.
Pääsimme kuitenkin elävänä esteistä ohi ja kävimme matkan varrella tutustumassa maastoesteisiin ja kävimme samalla vähän kahlaamassakin, ennenkuin lähdimme kävelemään tallille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti